TTT
Selja Raudas
Skenaarioluonnos 5.11.2007 tulevaisuuden tutkimus –työpajaa varten
Projekti
Do Not Delete!
Nuorten kriisinhallinnan parantaminen ja itsemurhien ehkäisy
Kohde
Kaikki suomalaiset nuoret yläasteen seitsemällä luokalla. ( 13v.)
Teema
Nuorten hyvinvointi tulevaisuudessa ja sen parantaminen. Todettu että nuorilla on heikko kriisinhallinnan kyky sekä psyykkiset oireet ja ongelmat tavallisia. Tulevaisuudessa ongelmat tulevat lisääntymään ja vaativat asian huomioimista, aktiivista puuttumista ja positiivista ohjaamista. Elämänhallintaprojektissa taiteella ja taiteilijoilla on merkittävä osuus mielenterveyskysymysten elämyksellisessä käsittelyssä.
Nuorten hyvinvoinnin riskien kartoitus
- Taloudellinen lama noin v.2010 ja sen seuraukset perheissä.
- Velkaantuminen, vanhempien puutteellinen jaksaminen sekä oireilu.
- Vanhemmuuden kasvavat vaikeudet ja vaativuus muuttuvassa mediayhteiskunnassa.
- Muuttunut työkulttuuri; työntekijät tulosvastuullisuuden oravanpyörässä hetkessä käytetty loppuun. Burn-out oireyhtymä sekä uran luomisen vaatimukset heijastuvat lapsiin. Pitkät työurat yhden työnantajan palveluksessa harvinaisia, jatkuvassa muutoksessa eläminen luo turvattomuutta, mikä heijastuu myös perhe-elämään.
- Yhteiskunnan polarisoituminen; köyhät köyhtyy, rikkaat...
- Yhteiskunnan ja kilpailun koveneminen. Yleinen turvattomuus.
- Naisten tasa-arvoistunut alkoholinkäyttö. Perheiden lisääntyneet päihdeongelmat ja niiden vaikutus lapsiin.
- Individualistisen kulttuurin vaikutus ja ihanteet. Idols, Talent. BB jne.
- Julkisuuteen pääseminen (keinolla millä hyvänsä) olemassaolon merkityksellistäjänä.
- Normaalin olemisen ja itsensä tavallisena sosiaalisena olentona hyväksymisen vaikeus. Menestystarinoista onnistuneen elämän mitta.
- Yhteisöllisyyden, positiivisten sidosryhmien väheneminen tai niiden puuttuminen. Mm. Luokattomaan lukioon siirtymisen negatiiviset vaikutukset. Hyvä elämä voi tapahtua vain yhteisössä, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kuulluksi ja huomioiduksi tuleminen on yksi ihmisen peruskokemus, joka muovaa koko persoonaa.
Ongelma-alueiden kartoitus
- Itsetunnon ja identiteetin, nuoren maailmankuvan rakentuminen tulevaisuudessa moniarvoisessa ja -mutkaistuneessa yhteiskunnassa on vielä haastavampaa ja vaikeampaa kuin nyt.
- Koulun merkitys ongelmien tunnistamisessa, nuori viettää koulussa suuren osan ajastaan. Näin ollen sillä on vastuu myös nuorista huolehtimisessa. Koulun kautta tavoitetaan myös kaikki nuoret.
- Kaaoksen jäsentäminen omilla teoilla. Taidetoiminta.
- Virtuaalimaailman rinnalle nuori tarvitsee konkreettista käsillä ja keholla tekemistä.
- Maailman ja itsensä luominen hallittavaan muotoon. Sitoutuminen ”johonkin suurempaan”: esim. tiede, taide, puutarhanhoito, historia jne.
Taiteen/taiteilijoiden muuttuva rooli yhteiskunnassa
Taiteilijoiden koulutuksen lisääntyminen, kaikki eivät mahdu toimimaan museoiden ja gallerioiden ”valkoisen kuution ” sisään. Taide joutuu hankkimaan uusia yhteistyökumppaneita ja – tahoja. Neromyytin purkaminen tuo taiteilijan roolin lähemmäs tavallista toimijaa.
- Teknologia innovaatioista sosiaalisiin innovaatioihin.
- Ennakointi on tulevaisuudessa yhteisöllistä luomista ja sosiaaliseen hyvinvointiin tähtäävää – taiteilijat visionäärinä. Inhimillisten voimavarojen kehittäminen ja hyödyntäminen yhteiskunnassa on tulevaisuudessa taidekoulutuksen yksi osa-alue.
- Todetaan että taideteos aiheuttaa mielen liikkeitä, joissa taiteen tehtävä on terapeuttinen. Taide muuttuu osin pelkäksi parantavaksi välineeksi tai itsetutkiskelun välineeksi, ja taiteen olemukseksi tulee välineen olemus. Monet taiteilijat hyväksyvät täysin taiteensa terapeuttisen arvon itselleen tai muille, ja pitävät sitä tärkeänä ominaisuutena taiteessaan.
-Teoreettinen ankkurointi: Heideggerille, Nietzschelle ja Merleau-Pontylle taide ei ole erityistieteen, estetiikan omaisuutta, vaan se kuulu koko ihmisen olemassaoloon maailmassamme.
Sisältö
Jokainen nuori osallistuu osana kaupungin/kunnan tarjoamaa perusopetusta Do Not Delete! -ohjelmaan. Tavoitteena on antaa nuorille tietoa psyykkisten ongelmien luonteesta sekä keinoista selvitä kriiseistä myönteisellä tavalla. Toiminta järjestetään yhteistyössä mielenterveystyön ja taiteen ammattilaisten kanssa, ja toteutetaan kaikissa kouluissa kautta maan.
Rahoitus ja koordinointi
Opetusministeriön ja Opetushallituksen alaista ja rahoittamaa toimintaa. Mukana mm. Lapsiasiainvaltuutettu, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä mielenterveydenhoidon ja taiteen asiantuntijoita. Taiteen perusopetusta antavat tahot, kuten musiikkiopistot, kuvataidekoulut jne. voivat olla alueellisessa toiminnassa mukana, jolloin tämä otetaan huomioon niille myönnetyssä valtion avustusosuudessa.
maanantai 12. marraskuuta 2007
perjantai 9. marraskuuta 2007
TULEVAISUUDEN TAIDE – ILMASTONMUUTOS, INHIMILLISYYS JA MORAALI
Kiinnostuin Kaisun huomiosta, joka liittyi tämän kurssin kirjallisuuteen. Kaisu kehoitti meitä miettimään sitä milloin ja miksi kirjat oli alun perin kirjoitettu. Useat kirjoista ovat syntyneet jonkun suuren, koko maailmaa koskevan kriisin (esim. 1. ja 2. maailmansota) partaalla tai sen jälkeen. Tällaiset tapahtumat herättävät tietysti ihmisissä paljon ajatuksia ja tunteita. Miksi olemme täällä? Miksi tuhoamme toisiamme ja tätä maailmaa? Mitä tästä kaikesta seuraa? Minkälaisen maailman jätämme jälkikasvullemme? Mistä ihmisessä oleva pahuus tulee? Onko sitä meissä kaikissa? Voiko sitä estää?
Näiden ajatusten pohjalta aloin miettimään nykyajan kriisiä, eli ilmastonmuutosta. Siis, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuten ja tulevaisuuden taiteeseen? Jos käy niin että ilmastonmuutoksesta aiheutuvat seuraukset ovat niin pahoja että joudumme pakenemaan kodeistamme henkemme edestä, silloin mitään taidetta ei tehdä, koska tärkeimmäksi nousee selviytyminen eikä itsensä toteuttaminen (Maslowin portaikko). Tämä käy myös ilmi Kaisun tekstissään TTT:n blogissa.
Jos sitten palataan näihin kriiseistä syntyviin kysymyksiin. Ilmastonmuutos on vähän eri asia kuin sota. Se ei välttämättä herätä samalla tavalla kysymyksiä, muuta kuin sen, että minkälaisen maailman jätämme jälkikasvullemme? Ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa, mutta siitä ei tule esille ihmisen pahuus samalla tavalla kuin sodissa. Ilmastonmuutoksessa tulee enemmän esille ihmisen ahneus ja vallanhimo. Rahan ja vallan himoitseminen sokaisee ihmisen eikä hän halua nähdä tai uskoa sitä miten se vaikuttaa planeettaame. Sitä halutaan vain lisää, vaikka sen uhalla että koko maapallo tuhoutuu.
Nyt kun olen näitä asioita pyöritellyt mielessäni, niin jostain nousee ajatus inhimillisyydestä ja rakkaudesta. Sen voi helposti yhdistää kysymyksiin ihmisen pahuudesta ja siitä mistä se tulee. Ne teokset jotka TTT:n blogissa mainitsin inspiraationi lähteeksi käsittelevät hyvin paljon tätä teemaa. Niissä on kyse ihmisten ja robottien / cyborgien välisestä suhteesta. Blade Runner elokuvassa Deckardin (Harrison Ford) tehtävä on taistella kapinoivia replikantteja (geneettisesti tuotettuja olentoja) vastaan, mutta samalla hän rakastuu yhteen heistä. Myös sarjassa Battlestar Galagtica ihmisten luomat cylonit kapinoivat ihmisiä vastaan. Cyloneita on kahdenlaisia: on niitä joiden fyysinen rakenne on täysin robottimainen ja niitä joiden fyysinen ulkomuoto ja myös sisäiset toiminnat ovat kuin ihmisellä. Jos ihmiset saavat kiinni ihmis-cylonin, niitä hakataan, raiskataan ja tehdään ties mitä muita julmuuksia, koska loppujenlopuksi nehän ovat vain koneita? Mutta cylonit eivät ole sen parempia. He aloittivat sodan ihmisrotua vastaan ja he tekevät epäinhimillisiä kokeita ihmisillä. Samalla tavalla kuin Blade Runnerissa, Battlestar Galagtica käsittelee teemaa ihmisyys ja inhimillisyys. Osa ihmisistä ja ihmis-cyloneista rakastuvat toisiinsa. Siitä alkaa pyrkimys rauhaan. Usko siihen että ihmiset ja cyborgit voivat elää yhdessä.
Näitä asioita käsiteltäessä, esiin nousee myös moraaliset kysymykset. H.G. Wellsin kirjassa Tohtori Moreaun Saari tiedemies yrittää muodostaa eläimistä ihmisiä hurjilla ja kiduttavilla leikkauksilla (vivisektio). Kappaleessa 14. tri Moreau selittää miksi hän on omistanut elämänsä tälle sangen moraalittomalle työlle. Etiikasta ei kannata välittää, sillä luonnontutkimus tekee tutkijasta yhtä säälimättömän kuin luonto itsekin on. Tri. Moreau ei kysy eläimiltä lupaa vivisektioon. Hänen mielestään hän voi tieteen nimissä käyttäytyä kuin jumala käyttäen hyväksi viattomia luontokappaleita.
Kun ajatellaan kuvataidetta ja moraalia, minulla tulee ensimmäisinä mieleen Marina Abramovichin performanssi … ja Teemu Mäen Kissantappovideo. Saako taiteen nimissä tehdä mitä vaan? Tietysti Abramovichin teos eroaa Mäen teoksesta, koska Abramovich ei aiheuttanut pahaa kenellekään muulle kuin itselleen. Mäki taas tapaa viattoman kissanpojan, jotta ihmiset reagoisivat maailmassa tapahtuvaan julmuuteen. Mäen pointti on siinä että ihmiset kauhistuvat enemmän kissanpennun kuolemasta, kuin esimerkiksi afrikassa nälkään kuihtuvasta pojasta.
Tuleeko tällaiset moraaliset kysymykset tulevaisuudessa tärkeimmiksi? Kun tekniikka menee eteenpäin, ihmiset tutkii ja tekee kaiken maailman kokeita. Luodaan robotteja ja kloonataan eläviä olentoja. Tuleeko taiteen tehtäväksi olla moraalinen poliisi, vai lähteekö taide itse mukaan leikkimään klooneilla ja roboteilla?
Näiden ajatusten pohjalta aloin miettimään nykyajan kriisiä, eli ilmastonmuutosta. Siis, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuten ja tulevaisuuden taiteeseen? Jos käy niin että ilmastonmuutoksesta aiheutuvat seuraukset ovat niin pahoja että joudumme pakenemaan kodeistamme henkemme edestä, silloin mitään taidetta ei tehdä, koska tärkeimmäksi nousee selviytyminen eikä itsensä toteuttaminen (Maslowin portaikko). Tämä käy myös ilmi Kaisun tekstissään TTT:n blogissa.
Jos sitten palataan näihin kriiseistä syntyviin kysymyksiin. Ilmastonmuutos on vähän eri asia kuin sota. Se ei välttämättä herätä samalla tavalla kysymyksiä, muuta kuin sen, että minkälaisen maailman jätämme jälkikasvullemme? Ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa, mutta siitä ei tule esille ihmisen pahuus samalla tavalla kuin sodissa. Ilmastonmuutoksessa tulee enemmän esille ihmisen ahneus ja vallanhimo. Rahan ja vallan himoitseminen sokaisee ihmisen eikä hän halua nähdä tai uskoa sitä miten se vaikuttaa planeettaame. Sitä halutaan vain lisää, vaikka sen uhalla että koko maapallo tuhoutuu.
Nyt kun olen näitä asioita pyöritellyt mielessäni, niin jostain nousee ajatus inhimillisyydestä ja rakkaudesta. Sen voi helposti yhdistää kysymyksiin ihmisen pahuudesta ja siitä mistä se tulee. Ne teokset jotka TTT:n blogissa mainitsin inspiraationi lähteeksi käsittelevät hyvin paljon tätä teemaa. Niissä on kyse ihmisten ja robottien / cyborgien välisestä suhteesta. Blade Runner elokuvassa Deckardin (Harrison Ford) tehtävä on taistella kapinoivia replikantteja (geneettisesti tuotettuja olentoja) vastaan, mutta samalla hän rakastuu yhteen heistä. Myös sarjassa Battlestar Galagtica ihmisten luomat cylonit kapinoivat ihmisiä vastaan. Cyloneita on kahdenlaisia: on niitä joiden fyysinen rakenne on täysin robottimainen ja niitä joiden fyysinen ulkomuoto ja myös sisäiset toiminnat ovat kuin ihmisellä. Jos ihmiset saavat kiinni ihmis-cylonin, niitä hakataan, raiskataan ja tehdään ties mitä muita julmuuksia, koska loppujenlopuksi nehän ovat vain koneita? Mutta cylonit eivät ole sen parempia. He aloittivat sodan ihmisrotua vastaan ja he tekevät epäinhimillisiä kokeita ihmisillä. Samalla tavalla kuin Blade Runnerissa, Battlestar Galagtica käsittelee teemaa ihmisyys ja inhimillisyys. Osa ihmisistä ja ihmis-cyloneista rakastuvat toisiinsa. Siitä alkaa pyrkimys rauhaan. Usko siihen että ihmiset ja cyborgit voivat elää yhdessä.
Näitä asioita käsiteltäessä, esiin nousee myös moraaliset kysymykset. H.G. Wellsin kirjassa Tohtori Moreaun Saari tiedemies yrittää muodostaa eläimistä ihmisiä hurjilla ja kiduttavilla leikkauksilla (vivisektio). Kappaleessa 14. tri Moreau selittää miksi hän on omistanut elämänsä tälle sangen moraalittomalle työlle. Etiikasta ei kannata välittää, sillä luonnontutkimus tekee tutkijasta yhtä säälimättömän kuin luonto itsekin on. Tri. Moreau ei kysy eläimiltä lupaa vivisektioon. Hänen mielestään hän voi tieteen nimissä käyttäytyä kuin jumala käyttäen hyväksi viattomia luontokappaleita.
Kun ajatellaan kuvataidetta ja moraalia, minulla tulee ensimmäisinä mieleen Marina Abramovichin performanssi … ja Teemu Mäen Kissantappovideo. Saako taiteen nimissä tehdä mitä vaan? Tietysti Abramovichin teos eroaa Mäen teoksesta, koska Abramovich ei aiheuttanut pahaa kenellekään muulle kuin itselleen. Mäki taas tapaa viattoman kissanpojan, jotta ihmiset reagoisivat maailmassa tapahtuvaan julmuuteen. Mäen pointti on siinä että ihmiset kauhistuvat enemmän kissanpennun kuolemasta, kuin esimerkiksi afrikassa nälkään kuihtuvasta pojasta.
Tuleeko tällaiset moraaliset kysymykset tulevaisuudessa tärkeimmiksi? Kun tekniikka menee eteenpäin, ihmiset tutkii ja tekee kaiken maailman kokeita. Luodaan robotteja ja kloonataan eläviä olentoja. Tuleeko taiteen tehtäväksi olla moraalinen poliisi, vai lähteekö taide itse mukaan leikkimään klooneilla ja roboteilla?
keskiviikko 7. marraskuuta 2007
Tulevaisuuden kanssa vähän hukassa
Mitä enemmän taiteen tulevaisuutta nyt pohdin, sitä enemmän tunnen olevani hakoteillä ja sitä enemmän alan myös epäillä omaa kiinnostustani tulevaisuuteen. Olo on vähän samanlainen kuin sillä kuuluisalla gradua varten haastatellulla päiväkotilapsella:
Haastattelija: ”Mikä jumala on?”
Pikkupoika: ”Minä olen miettinyt, että mikä oikeastaan on jalka. Mihin sitä tarvitaan? Ja nyt pitäisi vastata, että mikä on jumala, vaikka en tiedä mikä jalka on.”
Jotkut ovat hyvin kiinnostuneita tulevaisuudesta, monet harrastavat historiaa ja joillekin kumpikaan ei edusta kiinnostavuudessaan sitä top kymppiä, johon aikaansa ja ajatteluaan haluaisi käyttää. Jäin kuitenkin pohtimaan, että onko kiinnostuksella ja kyvyllä visioida tulevaisuutta ja hyvällä historiantuntemuksella joku yhteys. Onko niin, että tulevaa on mahdollista hahmottaa vain, jos tuntee menneen hyvin?
Hahmottaakseni taiteen tulevaisuudesta jotakin käänsin katseeni menneisyyteen ja listasin sekalaisessa järjestyksessä sekalaisia tehtäviä, joita taiteella on tähän mennessä nähty olevan:
- viestinnän väline; kalliomaalausten tehtävä on todennäköisimmin alun perin ollut viestintä, taiteeksi ne on nimetty vasta myöhemmin
- etiikan väline, yhteiskunnan omatunto; myös jälkeenpäin katsottuna kustakin ajasta kertoo paljon sinä aikana tehty taide
- totuuden etsijä; monta kertaa nostettu taiteen tärkeimmäksi tehtäväksi
- uuden suunnan näyttäjä ja vanhan kyseenalaistaja; myös nostettu tärkeimmäksi tehtäväksi
- huomion kiinnittäjä ja keskustelun väline; mm. yhteiskunnallinen taide
- oikeiden arvojen määrittelijä ja levittäjä; taiteen malli tietynlaisissa yhteiskunnissa
- ulkoisen jäljittelijä, valittujen todellisuuspalojen esittäjä
- sisäisen todellisuuden esittäjä, tunteiden ilmaisija
- hengellisyyden ja uskonnollisuuden väline
- vaihtoehto kaupallisuudelle, viihteellisyydelle, pinnallisuudelle
- terapiaväline, itseymmärryksen väline
- sijoituskohde
- sisustusesine
- viihdyttäjä
- olla taidetta; viitata vain itseensä ilman itsensä ulkopuolelle liittyvää tehtävää
Listassa varmaan on epäloogisuuksia ja selkeitä puutteita, mutta tulevaisuutta ajatellen siinä on yksi mielenkiintoinen piirre: listassa ei ole yhtään tehtävää, jota taiteella ehdottomasti ei voisi olla tulevaisuudessakin.
Haastattelija: ”Mikä jumala on?”
Pikkupoika: ”Minä olen miettinyt, että mikä oikeastaan on jalka. Mihin sitä tarvitaan? Ja nyt pitäisi vastata, että mikä on jumala, vaikka en tiedä mikä jalka on.”
Jotkut ovat hyvin kiinnostuneita tulevaisuudesta, monet harrastavat historiaa ja joillekin kumpikaan ei edusta kiinnostavuudessaan sitä top kymppiä, johon aikaansa ja ajatteluaan haluaisi käyttää. Jäin kuitenkin pohtimaan, että onko kiinnostuksella ja kyvyllä visioida tulevaisuutta ja hyvällä historiantuntemuksella joku yhteys. Onko niin, että tulevaa on mahdollista hahmottaa vain, jos tuntee menneen hyvin?
Hahmottaakseni taiteen tulevaisuudesta jotakin käänsin katseeni menneisyyteen ja listasin sekalaisessa järjestyksessä sekalaisia tehtäviä, joita taiteella on tähän mennessä nähty olevan:
- viestinnän väline; kalliomaalausten tehtävä on todennäköisimmin alun perin ollut viestintä, taiteeksi ne on nimetty vasta myöhemmin
- etiikan väline, yhteiskunnan omatunto; myös jälkeenpäin katsottuna kustakin ajasta kertoo paljon sinä aikana tehty taide
- totuuden etsijä; monta kertaa nostettu taiteen tärkeimmäksi tehtäväksi
- uuden suunnan näyttäjä ja vanhan kyseenalaistaja; myös nostettu tärkeimmäksi tehtäväksi
- huomion kiinnittäjä ja keskustelun väline; mm. yhteiskunnallinen taide
- oikeiden arvojen määrittelijä ja levittäjä; taiteen malli tietynlaisissa yhteiskunnissa
- ulkoisen jäljittelijä, valittujen todellisuuspalojen esittäjä
- sisäisen todellisuuden esittäjä, tunteiden ilmaisija
- hengellisyyden ja uskonnollisuuden väline
- vaihtoehto kaupallisuudelle, viihteellisyydelle, pinnallisuudelle
- terapiaväline, itseymmärryksen väline
- sijoituskohde
- sisustusesine
- viihdyttäjä
- olla taidetta; viitata vain itseensä ilman itsensä ulkopuolelle liittyvää tehtävää
Listassa varmaan on epäloogisuuksia ja selkeitä puutteita, mutta tulevaisuutta ajatellen siinä on yksi mielenkiintoinen piirre: listassa ei ole yhtään tehtävää, jota taiteella ehdottomasti ei voisi olla tulevaisuudessakin.
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Tulevaisuuden taustoja
Alkuperäisestä ideasta
Lähestyin tehtävää alunperin pohtimalla aikaa, läsnäoloa ja stressikokemusta.
Tällä hetkellä on yleisessä keskustelussa paljon se, että ihmiset eivät enää jaksa maailman kiihtyvää tahtia, joka aikaansaa valtavaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Työelämässä vaaditaan enemmän ja tehokkaammin, vapaa-aikakin on monella hyvin organisoitua ja vain hyvin harvalla tuntuu olevan aikaa saati jaksamista siinä määrin kuin he sitä kaipaavat. Tuntuu, että jonkin aikaa maailman vauhti ja vaatimukset ehkä vielä kiihtyvät, mutta jossakin vaiheessa sen on väistämättä muututtuva - kamelin selkä ei loputtomiin kestä. Ihmisillä on nyt jo kaipuu aitoon läsnäoloon, niin kanssaihmisten kuin muunkin ympäristön kanssa, ja kiireettömyyteen, mutta ei vielä todellista kykyä tehdä asialle muutosta.
Teos, joka tällä hetkellä mielestäni ottaa asiaan osuvasti kantaa ja jonkalaisia tähän aikaan kaipaan lisää, on Saksassa Halberstadtissa toteutettava alunperin John Cagen sävellykseen perustuva "Organ 2/ASLSP". Kyseessä on maailman hitain ja pisin konsertti, joka on alkanut syyskuussa 2000 ja tulee kestämään yhtäjaksoisesti 639 vuotta.
http://www.john-cage.halberstadt.de/
Perussyy on toki maailman tahdin kiihtymisessä, mutta hyvin usein siitä syytetään myös elämän teknologistumista. Monessa yhteydessä melkein synonyymiksi aidon kohtaamisen puutteelle nimetään tietokoneet, internet ja muu virtuaalisuustodellisuus aivan kuin ne olisivat jotenkin mystisesti ottaneet ihmisen valtaansa ilman että ihmisellä itsellään olisi sen kanssa mitään tekemistä. Jos näin on, olisi tietysti yksinkertaisin ratkaisu luopua tai ainakin vähentää oleellisesti teknologian käyttöä. Kun en kuitenkaan usko, että vika olisi laitteissa sinänsä, vaan siinä mihin ja miten niitä käytetään, halusin ottaa alkuperäisessä ideassani teoksen toteuttamisvälineeksi nimenomaan uuden teknologian.
Esimerkkinä muutama nyt ajankohtainen uutinen; tulevaisuudessa ylletään varmaankin paljon pidemmälle:
- Britti- ja amerikkalaistutkijat ovat kehittäneet tietokonetta, joka päättelee ihmisen ajatuksia ja tuntemuksia ilmeiden perusteella.
http://www.mbnet.fi/uutiset/index.asp?Uutinen=2105
- Hollantilainen tekoälytutkija, tohtori David Levy ennustaa, että vuonna 2050 ihmiset ja robotit voivat mennä naimisiin.
http://www.livescience.com/technology/071012-robot-marriage.html
Vaikka tietokoneita ei voi syyttää kaikesta, yhdestä asiasta sitä voi syyttää: ihmiset voivat fyysisesti huonosti. Sekä työssä että vapaa-aikana moni asia tehdään tietokoneella, minkä seurauksena monella kiukuttelee selkä, niska ja hartiat, toisilla särkee päätä ja varmasti ihan kaikilla kropan tasapuolinen käyttäminen ja sitä kautta kehotuntemus ovat vähentyneet. Kauhukuva, mutta myös niin tosi, on ihminen, joka kiireisen, stressaavan päivän jälkeen notkuu kroppa jumissa yhä yöllä tietokoneella chattaamassa, kun ei muuten ehdi ketään tapaamaan, tietäen, että seuraavankin yön unet jäävät liian lyhyeksi. Monesti, kun joku kertoo siitä minkälainen olisi se kiireetön, stressitön aika, liittyy siihen myös ajatus fyysisestä rentoutuksesta ja hyvänolontunteesta.
Fysioakustinen tuoli on suomalainen keksintö 1980-luvulta. FA-tuoli on biofysikaalisen hoidon väline, joka perustuu ääniaaltoenergiaan ja siinä hyödynnetään 27-113 Hz:n siniääntä. Keho vastaa ääniaaltoihin vastinresonanssilla eli myötävärähtelyllä. Tuolia on käytetty eniten vammaisten ja vammautuneiden ihmisten terapiassa, mutta siitä on positiivisia kokemuksia myös terveillä henkilöillä niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla.
http://www.soundeffects.wlu.ca/newsletter/vol_03_issue_01.pdf , sivu 6-
Summa summarum: Tällä taustalla lähdin kehittelemään alkuperäistä ideaani. Idea oli luoda teos, joka on "paikka", joka mahdollistaa ihmisille toistensa kohtaamisen kiireettömyyden ilmapiirissä niin, että samaan aikaan myös keho saa lepoa. Toteuttamisen välineenä voisi käyttää kaikkea yllä mainittua, mutta myös kaikkea sitä mitä tulevaisuuden teknologia tuo tullessaan. Yhtenä lisäosana tuon tähän jo vuosikausia haaveissani kehittelmäni "univideot", laitteen, jolla voi tallentaa nähtäväksi kaiken sen, mitä mielessä liikkuu. Jo nyt on ollut joitakin taideteoksia, jotka ovat perustuneet siihen, että katsojan päähän asennetut anturit ovat ihmisen fysiologisia toimintoja mittaamalla ohjanneet sitä, mitä teoksessa tapahtuu. Minun tulevaisuuden teoksessani kysymys ei kuitenkaan olisi vain siitä, että jollakin mitattavissa olevalla ohjailtaisiin jotakin muuta, vaan siitä, että ajatukset ja kokemukset välittyisivät sellaisenaan. Lisäksi teoksen tekniikka mahdollistaisi myös informaation kaksisuuntaisen kulkemisen; teoksen kokijat voisivat välittömästi kohdata toisensa, kun informaatiota kulkisi sekä minulta sinulle että sinulta minulle.
Yksinkertaistaen teoksessani oli kysymys samasta kuin vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten oli tapana mennä päiväkausiksi kylään: kohdata toisia kiireettömyyden ilmapiirissä, jolloin myös mieli ja ruumis rentoutuvat. Tulevaisuudessa tämän voisi kuitenkin saada aikaan niin, että todellisuudessa kenenkään ei tarvitsisi matkustaa minnekään, mutta kohtaaminen olisi kuitenkin yhtä aitoa ja välitöntä. Siksi käytän myös sanaa paikka lainausmerkeissä. Tulevaisuudessa kaikenlainen virtuaalisuus on todennäköisesti sitä luokkaa, että tämä on täysin mahdollista langattomasti siellä missä kukin sattuu olemaan.
Mutkia suunnittelun matkassa
Useamman viikon kehittelyn ja pienen tauon jälkeen yllä oleva kehitelmä alkoi kuitenkin tuntua jotenkin keinotekoiselta ja tyhjänpäiväiseltä. Siihen johtaneet syyt olivat pääosin seuraavat:
a) Teknologiahurmoksen hiipuminen
Tarkemmin ajatellen en usko, että tulevaisuudessa - mikä ikinä tulevaisuus tässä yhteydessä sitten onkin, vaikkapa 40 vuotta - teknologialla on enää tällaista viehätystä kuin nyt. Yhä se varmaankin mahdollistaa uusia asioita, mutta on niin arkipäiväistä, että ne super-kokemukset tuotetaan jollakin muulla (ehkä ihiminen on tietoisuuden kehittämisharjoituksilla oppinut itse lukemaan ajatuksia ilman eri välinettä...). Käänsin katseeni tulevaisuudesta menneisyyteen ja 40 vuoden takaa löysin sellaisen mielettömän uutuuden kuin c-kasetti. Sekin on varmaan vuonna 1963 ollut mieletön tulevaisuuden väline, mutta kuka sitä muistaa enää ja kuinka hetkessä sen häviäinen tapahtui, kun 1980-luvun lopulla tulivat cd:t? Ehkä 2040-luvulla kaikki tämän hetkinen virtuaalisuus on enää sen ajan c-kasetti.
b) Tavaran määrää on pakko rajata
1900-luvulla ja varsinkin sen viimeisenä kahtena vuosikymmenenä tavaran määrä maapallolla on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Uskon, että tämä kehitys jatkuu aikansa, mutta tulee päättymään kuin seinään, jota seuraa ihan täyskäännös. Itse asiassa tavaraa (tarkoitan tavaralla laajassa mielessä ihan kaikkea tuotettua esineistä suuriin laitteisiin) aletaan jollakin konstilla vähentämään - siis ei ainoastaan tuotantoa rajoittamaan vaan jo olemassa olevaa konkreettisesti vähentämään. Ehkäpä siis alkuperäisen ajatukseni mukainen teos ei ole mahdollinen, koska kenelläkään tai missään ei ole 2040-luvulla enää sen käyttämiseen tarvittavaa välineistöä. (Ja jälleen: ehkä ihiminen ei tarvitsekaan, koska on tietoisuuden kehittämisharjoituksilla oppinut itse välittämään ajatuksia ilman eri välinettä...)
En löytänyt asiaan liittyvää tutkimusta, jota hain, mutta tämäkin linkki on mielenkiintoinen:
www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/ files/4557/86_2005_tyoseloste_vapaa-aika.pdf
c) Energiaa on säästettävä
Vähän samoilla perusteilla kuin kohdassa b saattaa olla niinkin, että suunnittelemani teos on käyttökelvoton, koska vaikka jollakulla siihen tarvittavat välineet olisivatkin, ei hänelle ole sen käyttämiseen tarvittavaa energiaa, sillä ehkäpä 2040-luvulla energian tuotantoa on säännösteltävä aiempien vuosikymmenien tuhlaamisen vuoksi rajusti. (Tai sitten: ehkä muuta energian tuotantoa ei tarvitakaan, koska ihiminen on tietoisuuden kehittämisharjoituksilla oppinut itse tuottamaa energiaa ilman eri välinettä...)
Mutkien kautta kierreltyöni olen siis lähessä samassa pisteessä kuin tehtävää aloittaessani. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, kun paljon on jo karsittu pois.
Lähestyin tehtävää alunperin pohtimalla aikaa, läsnäoloa ja stressikokemusta.
Tällä hetkellä on yleisessä keskustelussa paljon se, että ihmiset eivät enää jaksa maailman kiihtyvää tahtia, joka aikaansaa valtavaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Työelämässä vaaditaan enemmän ja tehokkaammin, vapaa-aikakin on monella hyvin organisoitua ja vain hyvin harvalla tuntuu olevan aikaa saati jaksamista siinä määrin kuin he sitä kaipaavat. Tuntuu, että jonkin aikaa maailman vauhti ja vaatimukset ehkä vielä kiihtyvät, mutta jossakin vaiheessa sen on väistämättä muututtuva - kamelin selkä ei loputtomiin kestä. Ihmisillä on nyt jo kaipuu aitoon läsnäoloon, niin kanssaihmisten kuin muunkin ympäristön kanssa, ja kiireettömyyteen, mutta ei vielä todellista kykyä tehdä asialle muutosta.
Teos, joka tällä hetkellä mielestäni ottaa asiaan osuvasti kantaa ja jonkalaisia tähän aikaan kaipaan lisää, on Saksassa Halberstadtissa toteutettava alunperin John Cagen sävellykseen perustuva "Organ 2/ASLSP". Kyseessä on maailman hitain ja pisin konsertti, joka on alkanut syyskuussa 2000 ja tulee kestämään yhtäjaksoisesti 639 vuotta.
http://www.john-cage.halberstadt.de/
Perussyy on toki maailman tahdin kiihtymisessä, mutta hyvin usein siitä syytetään myös elämän teknologistumista. Monessa yhteydessä melkein synonyymiksi aidon kohtaamisen puutteelle nimetään tietokoneet, internet ja muu virtuaalisuustodellisuus aivan kuin ne olisivat jotenkin mystisesti ottaneet ihmisen valtaansa ilman että ihmisellä itsellään olisi sen kanssa mitään tekemistä. Jos näin on, olisi tietysti yksinkertaisin ratkaisu luopua tai ainakin vähentää oleellisesti teknologian käyttöä. Kun en kuitenkaan usko, että vika olisi laitteissa sinänsä, vaan siinä mihin ja miten niitä käytetään, halusin ottaa alkuperäisessä ideassani teoksen toteuttamisvälineeksi nimenomaan uuden teknologian.
Esimerkkinä muutama nyt ajankohtainen uutinen; tulevaisuudessa ylletään varmaankin paljon pidemmälle:
- Britti- ja amerikkalaistutkijat ovat kehittäneet tietokonetta, joka päättelee ihmisen ajatuksia ja tuntemuksia ilmeiden perusteella.
http://www.mbnet.fi/uutiset/index.asp?Uutinen=2105
- Hollantilainen tekoälytutkija, tohtori David Levy ennustaa, että vuonna 2050 ihmiset ja robotit voivat mennä naimisiin.
http://www.livescience.com/technology/071012-robot-marriage.html
Vaikka tietokoneita ei voi syyttää kaikesta, yhdestä asiasta sitä voi syyttää: ihmiset voivat fyysisesti huonosti. Sekä työssä että vapaa-aikana moni asia tehdään tietokoneella, minkä seurauksena monella kiukuttelee selkä, niska ja hartiat, toisilla särkee päätä ja varmasti ihan kaikilla kropan tasapuolinen käyttäminen ja sitä kautta kehotuntemus ovat vähentyneet. Kauhukuva, mutta myös niin tosi, on ihminen, joka kiireisen, stressaavan päivän jälkeen notkuu kroppa jumissa yhä yöllä tietokoneella chattaamassa, kun ei muuten ehdi ketään tapaamaan, tietäen, että seuraavankin yön unet jäävät liian lyhyeksi. Monesti, kun joku kertoo siitä minkälainen olisi se kiireetön, stressitön aika, liittyy siihen myös ajatus fyysisestä rentoutuksesta ja hyvänolontunteesta.
Fysioakustinen tuoli on suomalainen keksintö 1980-luvulta. FA-tuoli on biofysikaalisen hoidon väline, joka perustuu ääniaaltoenergiaan ja siinä hyödynnetään 27-113 Hz:n siniääntä. Keho vastaa ääniaaltoihin vastinresonanssilla eli myötävärähtelyllä. Tuolia on käytetty eniten vammaisten ja vammautuneiden ihmisten terapiassa, mutta siitä on positiivisia kokemuksia myös terveillä henkilöillä niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla.
http://www.soundeffects.wlu.ca/newsletter/vol_03_issue_01.pdf , sivu 6-
Summa summarum: Tällä taustalla lähdin kehittelemään alkuperäistä ideaani. Idea oli luoda teos, joka on "paikka", joka mahdollistaa ihmisille toistensa kohtaamisen kiireettömyyden ilmapiirissä niin, että samaan aikaan myös keho saa lepoa. Toteuttamisen välineenä voisi käyttää kaikkea yllä mainittua, mutta myös kaikkea sitä mitä tulevaisuuden teknologia tuo tullessaan. Yhtenä lisäosana tuon tähän jo vuosikausia haaveissani kehittelmäni "univideot", laitteen, jolla voi tallentaa nähtäväksi kaiken sen, mitä mielessä liikkuu. Jo nyt on ollut joitakin taideteoksia, jotka ovat perustuneet siihen, että katsojan päähän asennetut anturit ovat ihmisen fysiologisia toimintoja mittaamalla ohjanneet sitä, mitä teoksessa tapahtuu. Minun tulevaisuuden teoksessani kysymys ei kuitenkaan olisi vain siitä, että jollakin mitattavissa olevalla ohjailtaisiin jotakin muuta, vaan siitä, että ajatukset ja kokemukset välittyisivät sellaisenaan. Lisäksi teoksen tekniikka mahdollistaisi myös informaation kaksisuuntaisen kulkemisen; teoksen kokijat voisivat välittömästi kohdata toisensa, kun informaatiota kulkisi sekä minulta sinulle että sinulta minulle.
Yksinkertaistaen teoksessani oli kysymys samasta kuin vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten oli tapana mennä päiväkausiksi kylään: kohdata toisia kiireettömyyden ilmapiirissä, jolloin myös mieli ja ruumis rentoutuvat. Tulevaisuudessa tämän voisi kuitenkin saada aikaan niin, että todellisuudessa kenenkään ei tarvitsisi matkustaa minnekään, mutta kohtaaminen olisi kuitenkin yhtä aitoa ja välitöntä. Siksi käytän myös sanaa paikka lainausmerkeissä. Tulevaisuudessa kaikenlainen virtuaalisuus on todennäköisesti sitä luokkaa, että tämä on täysin mahdollista langattomasti siellä missä kukin sattuu olemaan.
Mutkia suunnittelun matkassa
Useamman viikon kehittelyn ja pienen tauon jälkeen yllä oleva kehitelmä alkoi kuitenkin tuntua jotenkin keinotekoiselta ja tyhjänpäiväiseltä. Siihen johtaneet syyt olivat pääosin seuraavat:
a) Teknologiahurmoksen hiipuminen
Tarkemmin ajatellen en usko, että tulevaisuudessa - mikä ikinä tulevaisuus tässä yhteydessä sitten onkin, vaikkapa 40 vuotta - teknologialla on enää tällaista viehätystä kuin nyt. Yhä se varmaankin mahdollistaa uusia asioita, mutta on niin arkipäiväistä, että ne super-kokemukset tuotetaan jollakin muulla (ehkä ihiminen on tietoisuuden kehittämisharjoituksilla oppinut itse lukemaan ajatuksia ilman eri välinettä...). Käänsin katseeni tulevaisuudesta menneisyyteen ja 40 vuoden takaa löysin sellaisen mielettömän uutuuden kuin c-kasetti. Sekin on varmaan vuonna 1963 ollut mieletön tulevaisuuden väline, mutta kuka sitä muistaa enää ja kuinka hetkessä sen häviäinen tapahtui, kun 1980-luvun lopulla tulivat cd:t? Ehkä 2040-luvulla kaikki tämän hetkinen virtuaalisuus on enää sen ajan c-kasetti.
b) Tavaran määrää on pakko rajata
1900-luvulla ja varsinkin sen viimeisenä kahtena vuosikymmenenä tavaran määrä maapallolla on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Uskon, että tämä kehitys jatkuu aikansa, mutta tulee päättymään kuin seinään, jota seuraa ihan täyskäännös. Itse asiassa tavaraa (tarkoitan tavaralla laajassa mielessä ihan kaikkea tuotettua esineistä suuriin laitteisiin) aletaan jollakin konstilla vähentämään - siis ei ainoastaan tuotantoa rajoittamaan vaan jo olemassa olevaa konkreettisesti vähentämään. Ehkäpä siis alkuperäisen ajatukseni mukainen teos ei ole mahdollinen, koska kenelläkään tai missään ei ole 2040-luvulla enää sen käyttämiseen tarvittavaa välineistöä. (Ja jälleen: ehkä ihiminen ei tarvitsekaan, koska on tietoisuuden kehittämisharjoituksilla oppinut itse välittämään ajatuksia ilman eri välinettä...)
En löytänyt asiaan liittyvää tutkimusta, jota hain, mutta tämäkin linkki on mielenkiintoinen:
www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/ files/4557/86_2005_tyoseloste_vapaa-aika.pdf
c) Energiaa on säästettävä
Vähän samoilla perusteilla kuin kohdassa b saattaa olla niinkin, että suunnittelemani teos on käyttökelvoton, koska vaikka jollakulla siihen tarvittavat välineet olisivatkin, ei hänelle ole sen käyttämiseen tarvittavaa energiaa, sillä ehkäpä 2040-luvulla energian tuotantoa on säännösteltävä aiempien vuosikymmenien tuhlaamisen vuoksi rajusti. (Tai sitten: ehkä muuta energian tuotantoa ei tarvitakaan, koska ihiminen on tietoisuuden kehittämisharjoituksilla oppinut itse tuottamaa energiaa ilman eri välinettä...)
Mutkien kautta kierreltyöni olen siis lähessä samassa pisteessä kuin tehtävää aloittaessani. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, kun paljon on jo karsittu pois.
tiistai 30. lokakuuta 2007
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Aiktaulu 29.10-9.11
Ma: 29.10
Klo 13-15.00 Eeva Pirkkala
- Projektisuunnittelun perusteita - jakautuminen projektiryhmiin.
- Projektien tavoitteet
- Projektien aikataulu
- Projektisuunnitelman laadintaohjeita
Ti: 30.10
9-12.00 Projektien sisältö > projektit eteenpäin
Ke: 31.10 2007
13-15.00 - Vierailija Aleksi Neuvonen / tulevaisuuden tutkimus
To: 1.11.
10-12.00 - Projekltien sisältö > projektit eteenpäin
13-15.00 - Vierailija Teemu Lehto / tietoverkot
Viikko 5.11-9.11.2007
Ma: 5.11.2007
13-16.00 - Vierailija Aleksi Neuvonen / tulevaisuuden työpaja
Ti: 6.11
9-12.00 - projektien sisältö > projektit eteenpäin
KE: 7.11.2007
9-15.00
Sanna Koskimäki / Portfolio jatko
To: 8.11.
10-12.00 projektien sisältö > projektit eteenpäin
Muita sovittuja vierailijoita ja tapahtumia kurssille:
Ma: 12.11 - projektien esittelyt
Viikolla 12.11-16.11. Konservaattori Kathrin Kinseher vierailee kurssilla
ti 13.11. klo 13-16. Luennoitsija: Marita Liulia
ti 20.11. klo 13-16.
Luennoitsija: Jan Erik Andersson
Klo 13-15.00 Eeva Pirkkala
- Projektisuunnittelun perusteita - jakautuminen projektiryhmiin.
- Projektien tavoitteet
- Projektien aikataulu
- Projektisuunnitelman laadintaohjeita
Ti: 30.10
9-12.00 Projektien sisältö > projektit eteenpäin
Ke: 31.10 2007
13-15.00 - Vierailija Aleksi Neuvonen / tulevaisuuden tutkimus
To: 1.11.
10-12.00 - Projekltien sisältö > projektit eteenpäin
13-15.00 - Vierailija Teemu Lehto / tietoverkot
Viikko 5.11-9.11.2007
Ma: 5.11.2007
13-16.00 - Vierailija Aleksi Neuvonen / tulevaisuuden työpaja
Ti: 6.11
9-12.00 - projektien sisältö > projektit eteenpäin
KE: 7.11.2007
9-15.00
Sanna Koskimäki / Portfolio jatko
To: 8.11.
10-12.00 projektien sisältö > projektit eteenpäin
Muita sovittuja vierailijoita ja tapahtumia kurssille:
Ma: 12.11 - projektien esittelyt
Viikolla 12.11-16.11. Konservaattori Kathrin Kinseher vierailee kurssilla
ti 13.11. klo 13-16. Luennoitsija: Marita Liulia
ti 20.11. klo 13-16.
Luennoitsija: Jan Erik Andersson
perjantai 26. lokakuuta 2007
Kirjoja
Mielenkiintoista! Katselin tossa juuri Helmetiltä että mistä noita kirjoja löytyy. Kyllä niitä saa jahdata ympäri Helsinkiä. Ajattelin ainakin aloittaa juuri tästä Tohtori Moreaun Saaresta.
Mainitsin myös Alphavillen inspiksissäni. En ole nähnyt tätä elokuvaa, mutta haluaisin nähdä. Joten jos jollakulla on se, niin lainaan mielelläni. Kirjastoista leffa löytyy vain Vantaalta!
Mainitsin myös Alphavillen inspiksissäni. En ole nähnyt tätä elokuvaa, mutta haluaisin nähdä. Joten jos jollakulla on se, niin lainaan mielelläni. Kirjastoista leffa löytyy vain Vantaalta!
torstai 25. lokakuuta 2007
Ajatukseni tähän asti...
INSPIRAATIO
Tulevaisuutta käsittelevät elokuvat/sarjat, kuten Blade Runner, Sleepers, Alphaville ja Battlestar Galactica. Taideteokset, kuten Chris Markerin La Jetée, Pia Lindmanin Domo and Its Doubble. Joseph Beuys Social Sculpture.
AJATUKSIA TAITEESTA
Taide on väline, joka esimerkiksi kommentoi, kyseenalaistaa, ottaa kantaa, herättää ajatuksia ja/tai antaa visuaalisen nautinnon. Taiteilija voi olla kertoja, uudistaja tai jotain muuta.
TULEVAISUUS
Taiteilija tekee enemmän yhteistyötä yleisön/katsojan kanssa. Yleisö/katsoja voi enemmän vaikuttaa teokseen tai olla mukana siinä. Enemmän interaktiivista taidetta. Enemmän konkreettisia kokemuksia, tunne-elämyksiä. Taide käyttää hyväksi kehittyvää teknologiaa (internet, cyber-space, langaton taide, sähköinen taide, robotit), tai se vastustaa sitä.
PROJEKTI
Tulevaisuuden taideteos? Minulla ei ole vieläkään tarkkaa projektisuunnitelmaa. On ollut vaikea keksimällä keksiä joku teos. On niin paljon erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja, kuten Kaisu omassa tekstissään käy läpi (paljon mielenkiintoisia ajatuksia!). Minun täytyisi jotenkin päättää joku suuntaus. Dystopia tai utopia, high-tech tai no-tech. Näitähän käytiinkin jonkun verran tänään jo läpi. Miten pystyn päättämään!
Tulevaisuutta käsittelevät elokuvat/sarjat, kuten Blade Runner, Sleepers, Alphaville ja Battlestar Galactica. Taideteokset, kuten Chris Markerin La Jetée, Pia Lindmanin Domo and Its Doubble. Joseph Beuys Social Sculpture.
AJATUKSIA TAITEESTA
Taide on väline, joka esimerkiksi kommentoi, kyseenalaistaa, ottaa kantaa, herättää ajatuksia ja/tai antaa visuaalisen nautinnon. Taiteilija voi olla kertoja, uudistaja tai jotain muuta.
TULEVAISUUS
Taiteilija tekee enemmän yhteistyötä yleisön/katsojan kanssa. Yleisö/katsoja voi enemmän vaikuttaa teokseen tai olla mukana siinä. Enemmän interaktiivista taidetta. Enemmän konkreettisia kokemuksia, tunne-elämyksiä. Taide käyttää hyväksi kehittyvää teknologiaa (internet, cyber-space, langaton taide, sähköinen taide, robotit), tai se vastustaa sitä.
PROJEKTI
Tulevaisuuden taideteos? Minulla ei ole vieläkään tarkkaa projektisuunnitelmaa. On ollut vaikea keksimällä keksiä joku teos. On niin paljon erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja, kuten Kaisu omassa tekstissään käy läpi (paljon mielenkiintoisia ajatuksia!). Minun täytyisi jotenkin päättää joku suuntaus. Dystopia tai utopia, high-tech tai no-tech. Näitähän käytiinkin jonkun verran tänään jo läpi. Miten pystyn päättämään!
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Teosehdotuksen muoto
Teosehdotuksen muoto on vapaa. Muoto Synopsis / Treatment Sen tulisi sisältää lähinnä sisältöön liittyviä kysymyksiä. Teosehdotus voi olla vielä tätäkin abstraktimpi.
Hyväå vinkkejä tratmentista ja synopiskesta löytyy seuraavalta internetsivulta:
http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/treatment.jsp
Näitä voidaan soveltaa myös tade-projetkeihin.
Synopsis:
Synopsis on tiivistelmä elokuvan sisällöstä. Se on eräänlainen hahmotelma tai luonnos; paperi, josta selviää ohjelman sisältö ja muoto. Lukija saa käsityksen myös elokuvan lähestymistavasta ja tyylistä. Synopsista seuraa tavallisesti treatment ennen varsinaista käsikirjoitusta.
Synopsiksen tehtävä on ennen muuta tiivistää nähtävä tapahtumasarja, tarina. Näytelmäelokuvan synopsis on tiivistelmä elokuvan toiminnasta. Lisäksi synopsis voi kertoa henkilöistä ja keskeisestä ristiriidasta.
Synopsis ei sisällä kuvallisia tai muita yksityiskohtaisia ratkaisuja. Ne vain rajoittaisivat tulevaa kirjoittamisprosessia. Synopsis on tärkeä sekä rahoittajalle, tuottajalle, toteuttavalle työryhmälle että myös käsikirjoittajalle itselleen.
Synopsis on hyvä käsikirjoittamisen vaihe, koska siinä kokonaisuus ei vielä peity yksityiskohtien alle. Keskeinen idea, perusristiriita ja rakenne ovat selvästi hahmotettavissa.
- mitä?
- missä?
- miten?
- millä välineillä?
- mitä tekniikkaa?
Hyväå vinkkejä tratmentista ja synopiskesta löytyy seuraavalta internetsivulta:
http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/treatment.jsp
Näitä voidaan soveltaa myös tade-projetkeihin.
Synopsis:
Synopsis on tiivistelmä elokuvan sisällöstä. Se on eräänlainen hahmotelma tai luonnos; paperi, josta selviää ohjelman sisältö ja muoto. Lukija saa käsityksen myös elokuvan lähestymistavasta ja tyylistä. Synopsista seuraa tavallisesti treatment ennen varsinaista käsikirjoitusta.
Synopsiksen tehtävä on ennen muuta tiivistää nähtävä tapahtumasarja, tarina. Näytelmäelokuvan synopsis on tiivistelmä elokuvan toiminnasta. Lisäksi synopsis voi kertoa henkilöistä ja keskeisestä ristiriidasta.
Synopsis ei sisällä kuvallisia tai muita yksityiskohtaisia ratkaisuja. Ne vain rajoittaisivat tulevaa kirjoittamisprosessia. Synopsis on tärkeä sekä rahoittajalle, tuottajalle, toteuttavalle työryhmälle että myös käsikirjoittajalle itselleen.
Synopsis on hyvä käsikirjoittamisen vaihe, koska siinä kokonaisuus ei vielä peity yksityiskohtien alle. Keskeinen idea, perusristiriita ja rakenne ovat selvästi hahmotettavissa.
- mitä?
- missä?
- miten?
- millä välineillä?
- mitä tekniikkaa?
Hyviä linkkejä kurssille
Hei, kurssilaiset,
oheisen linki takana tietoa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, joka on siis Turun kauppakorkean projekti. Kannattaa perehtyä kurssin puitteissa tulevaisuuden tutimukskeskuksen sivuihin ja julkaisuihin.
http://www.tukkk.fi/tutu/julkaisusarja_e.asp
Wikipediasta löytyy palvelunestohyökkäyksistä ihan hyvää tietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Palvelunestohy%C3%B6kk%C3%A4ys , tutustukaa myös niihin.
Eeva
oheisen linki takana tietoa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, joka on siis Turun kauppakorkean projekti. Kannattaa perehtyä kurssin puitteissa tulevaisuuden tutimukskeskuksen sivuihin ja julkaisuihin.
http://www.tukkk.fi/tutu/julkaisusarja_e.asp
Wikipediasta löytyy palvelunestohyökkäyksistä ihan hyvää tietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Palvelunestohy%C3%B6kk%C3%A4ys , tutustukaa myös niihin.
Eeva
maanantai 22. lokakuuta 2007
Kaikkien tekstit
Hyvät ryhmäliäiset. Ensimmäinen tehtävä kunkin opiskelijan kohdalla on lisätä oma teksti alueelle. Se tapahtuu valmitsemalla ylävalikosta "uusi teksti" painiketta.
Deadline 26.10.
Eeva Pirkkala
Deadline 26.10.
Eeva Pirkkala
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)